Erityisopettajan konsultoiva rooli

Perehdyin erityisopettajan konsultoivaan rooliin Lea Veivon verkkoluennon kautta. Luento on katsottavissa Ammattiopisto Luovin Livestream-kanavan kautta täällä. Pitkän uran Luovissa erityisopettajana, koulutuspäällikkönä ja kehityspäällikkönä tehnyt Lea Veivo toimii tällä hetkellä Oulun yliopistossa yliopistonopettajana kouluttaen erityisopettajia. 

Taustalla inkluusio

Erityisopettajan tehtäväksi on aikaisemmin mielletty erityisopiskelijoiden opettaminen pienryhmässä, erityisluokassa tai erityisoppilaitoksessa. Inkluusioperiaatteen mukaisesti on kuitenkin tavoitteena, että kaikki opiskelijat opiskelevat yhdessä. Ammatillisen koulutuksen uusi opetussuunnitelma muuttaa lisäksi vuosiluokkiin, ryhmiin ja oppiaineisiin sidottua opetustapaa, ja jokainen opiskelija opiskelee omaa yksilöllistä polkuaan.

Muutos opetuksessa tarkoittaa muutosta myös opettajuudessa, ja myös erityisopettajan rooli on muuttunut konsultoivaan ja koordinoivaan suuntaan. Konsultoivan erityisopettajan malli on yleinen mm. Pohjoismaissa. Se tarkoittaa, että erityisopettaja toimii oppilaitoksessa opettajien ja muun henkilöstön tukena,  ja näin välillisesti edistää opiskelijoiden yksilöllisten polkujen toteutumista ja inkluusiota.  Konsultoiva erityisopettaja on mukana pohtimassa opiskelijan tukemiseen liittyviä prosesseja, kehittämässä erityisopetuksen suunnitelmia, tulkitsemassa lainsäädäntöä. Hänen roolinsa on koko oppilaitoksen toiminnan kehittäminen siten, että jokainen opiskelija voi oppia ja olla osallinen. Veivo korostaa, että myös konsultoivassa roolissa erityisopettajan työn lähtökohta on opiskelija.

Erityisopettaja konsultoi, koordinoi, kuuntelee ja kulkee rinnalla

Konsultoivan erityisopettajan rooliin kuuluu oppilaitoksen sisäisen sekä moniammatillisen ja eri viranomaisten välisen yhteistyön edistäminen, ja toisaalta hän voi myös varmistaa, että tieto kulkee joka suuntaan verkostoissa, esimerkiksi opiskelijahuollosta luokanvalvojalle. Erityisen tärkeää tämä on opintojen nivelvaiheissa, jotta tarvittava tieto opiskelijasta saadaan käyttöön heti opintojen alusta saakka. Erityisopettaja tulkitsee ja hyödyntää siirtotietoa ammatillisesti, ei opiskelijaa leimaavasti.

Erityisopettajan ydinosaamista on opiskelijan tuen tarpeiden tunnistaminen sekä tukitoimien suunnitteleminen ja toteuttaminen yhdessä luokanvalvojan ja muiden opettajien kanssa. Hän voi olla mukana myös HOJKSin laatimisessa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että kaikki erityisopetukseen liittyvä osaaminen ja tehtävät ovat vain erityisopettajalla. Jos perinteisesti erityisopettajalle ohjataan kaikki "hankalat tapaukset" hoidettavaksi pois "tavallisen" opettajan päiväjärjestyksestä,  on konsultoivan erityisopettajan rooli erilainen. Hän tukee ja auttaa opettajaa erilaisten opiskelijoiden oppimisen tukemisessa ja ohjaamisessa, auttaa opettajaa hyödyntämään erilaisia pedagogisia menetelmiä ja ymmärtämään opiskelijan ongelmien taustalla vaikuttavia syitä. 

Veivo korostaakin, että käytännössä erityisopettaja on ennen kaikkea asennevaikuttaja, joka pyrkii ottamaan koko koulun mukaan kasvatustyöhön, vähentämään oppianelähtöisyyttä ja myös tukemaan opetushenkilöstöä muutoksessa. Hänen roolinsa voikin vaihdella kuuntelijasta ja keskustelijasta vertaisohjaajaksi. Erityisopettaja voi myös toimia samanaikaisopettajana ja työparina opetuksessa. Tärkeää on, että konsultoiva erityisopettaja on työyhteisössä vertainen, kollega, ei "besserwisser". Oppilaitoksessa, jossa tilanteet ja ongelmat ovat koko ajan yhä monimutkaisempia ja muuttuvia, tarvitaan jokaisen osaamista, ja osaamista täytyy osata puolin ja toisin jakaa. Esimerkiksi luokanvalvoja on yleensä se, joka tuntee opiskelijan parhaiten.  

Konsultatiivisessa työskentelyssä kaikki oppivat toisiltaan, ja yhteistyön malli leviää oppilaitoksessa. Perinteisesti opettaja on toiminut hyvin itsenäisesti ja yksin, eikä tiedon jakaminen tai avun vastaanottaminen ole ollut luontevaa. Kuitenkin vain yhteisöllinen ja kaikkien osaamista hyödyntävä koulu voi toimia inklusiivisesti. Konsultoivan erityisopettajan rooli on myös tässä suhteessa tärkeä, koska hänelle työnsä kautta tulevat tutuksi työyhteisön erilaiset ihmiset vahvuuksineen, kuin myös kehittämisen kohteet. Tarvitaan myös avoimuutta ja rohkeutta ottaa esille kehittämistä vaativia asioita. Työhän liittyy myös vahva eettinen ulottuvuus.

Konsultoivan erityisopettajan ydinosaamista on erityisopetukseen liittyvä käytännön osaaminen, jota hän voi työyhteisössä jakaa. Erityisopetuksen "menetelmät" eivät loppujen lopuksi ole niin erityisiä, etteivätkö ne sopisi kaikkien opiskelijoiden opetukseen tai etteikö "tavallinen" opettaja niitä voisi hyödyntää. Konsultoivan erityisopettajan roolin voisi toisaalta ajatella olevan erityisyyden merkityksen hälveneminen. Samalla tieto ja taito erilaisten opiskelijoiden kohtaamisesta antaa rohkeutta ja varmuutta kaikille opettajille, ja myös asenteet voivat alkaa muuttua osaamisen myötä.

Konsultoiva erityisopetta voi myös nimenomaisesti kouluttaa muuta henkilöstöä, tai pitää vertaismentorointiryhmiä tai ryhmäkonsultaatioita esimerkiksi alakohtaisissa ryhmissä. Joskus konsultoivan erityisopettajan työskentelyn tukena on mahdollista hyödyntää myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Ammatilliset erityisoppilaitokset tarjoavat järjestämislupansa mukaisesti erilaisia koulutuksia ja konsultaatioita erityisopetukseen liittyvissä aiheissa. Erilaisista konsultaatiomuodoista voit lukea lisää täältä. Palveluita on joskus mahdollista toteuttaa myös hankerahoituksella, jolloin ne ovat tilaajalle maksuttomia.

Mitä konsultoiva työote vaatii erityisopettajalta?

Konsultoiva rooli edellyttää ensinnäkin oppilaitosjohdon tukea. Toimenkuva täytyy määritellä ja luonnollisesti myös resursoida.Käytännössä konsultoivaan malliin siirtyminen edellyttää myös toimintakulttuurin muutosta kohti yhteisöllistä ja jaettua asiantuntijuutta, sekä tuen saamisen ja vastaanottamisen kulttuuria. Keskeistä on toimijoiden välinen luottamus, joka voi syntyä vain vuorovaikutuksen ja dialogin kautta. Opettajan tulee voida kokea, että erityisopettaja ei arvioi eikä arvostele, vaan tekee yhteistyötä tasavertaisena kollegana. On osattava kuunnella, mutta myös otettava kantaa. Sekä rohkeus että nöyryys ovat tarpeen.

Konsultoivan erityisopettajan työssä on päivittäin muuttuvia tilanteita, joten tarvitaan myös joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Uusissa tilanteissa on tarpeen nopeasti muodostaa kokonaiskäsitys, mutta välillä tarvitaan myös harkintaa. Konsultoiva erityisopettaja tarvitsee myös omat tukiverkostonsa, esimerkiksi muista erityisopettajista tai työnohjauksesta. Veivo muistuttaakin työn rajaamisesta ja oman työhyvinvoinnin ylläpitämisestä. Tukea on mahdollista saada esimerkiksi ammatillisista erityisoppilaitoksista. 

Luentonsa lopuksi Veivo päätyy kohtaamiseen. Konsultoiva erityisopettaja tarvitsee erityisesti kohtaamisen taitoja. Kohtaamalla opettajia voi työyhteisössä levitä arvostavan kohtaamisen kulttuuri, joka ulottuu opiskelijoihin saakka. Hänen mukaansa myös positiivisen psykologian näkökulma on tärkeä: kohtaamisissa toista ihmistä lähestytään aina vahvuuksien näkökulmasta. Veivo korostaa myös tunnetaitojen tärkeyttä. Konsultoiva erityisopettaja voi joutua kohtaamaan vastustusta ja puolustautumista, ja kaikki tunteet ovat oikeutettuja. Vahvat tunnetaidot omaava konsultoiva erityisopettaja voi myös toimia ilmapiirivaikuttajana työyhteisössään.

Konsultoiva erityisopettaja toimii usein myös erilaisissa verkostoissa ja foorumeissa. (Verkostoista olen kirjoittanut enemmän täällä.) Tätä kautta hänen roolinaan on myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti niin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaan kuin myös opettajuuden muutokseen.

Lopuksi Veivo kertoo Oulun yliopiston SOLMU-projektista, jossa Hannun Soinin johdolla on kehitetty menetelmiä ammatillisten vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi.  Lisätietoja on saatavissa sivuilta www.oulu.fi/psykologia

Veivo suosittelee myös tutustumaan Anne Jyrkiäisen (2007) väitöskirjaan, jossa käsitellään opettajan verkostoja, jaettua asiantuntijuutta ja koulukulttuurin muutosta. Julkaisu löytyy täältä.